B Riskienhallinnan liitetiedot

Rahoituspäätökset tehdään hallituksessa ja sen delegoimien päätösvaltuuksien mukaan siten, että vastuun ja riskin määrä vaikuttavat päätöksentekotasoon. Yhtiössä on rahoitusjohtoryhmä, jossa käsitellään sen omaan päätösvaltaan kuuluvat rahoituspäätökset ja hallituksen päätettäväksi menevät esitykset sekä erikseen linjausta vaativat asiat. Rahoitusjohtoryhmän puheenjohtajana on toimitusjohtaja ja varapuheenjohtajana Luottopäätös-yksikön johtaja.

Luottoriskien seuranta

Asiakasseurantaa hoidetaan vuosittaisella asiakasyrityksen tilinpäätösanalyysilla, säännöllisellä yhteydenpidolla asiakkaaseen sekä asiakkaan maksukäyttäytymisen ja toiminnan seurannalla. Seurannassa hyödynnetään Finnveran omista valvontajärjestelmistä sekä takausten ja vientitakuiden edunsaajilta saatuja tietoja ja julkisia maksuhäiriötietoja. Kohonneet asiakasriskit otetaan erityisseurantaan, ja suurimmista tehdään puolivuosittain erityisseurantaraportti sekä arvioidaan luottotappion todennäköisyys ja mahdollinen arvonalennustarve.

Riskien keskittymistä vastapuoliin, sektoreihin ja maihin seurataan säännöllisesti. Yhtiön toiminnan tarkoituksen takia tarkkoja limiittejä näille riskeille on haasteellista asettaa. Pk-rahoituksessa on luottopolitiikalla määritelty yksittäisen vastapuolen maksimivastuu, jota suuremmat päätökset tulee erikseen perustella yhtiön hallitukselle ja tarvittaessa valtio-omistajalle. Viennin rahoituksessa yksittäisiin vastapuoliin ja keskittymiin liittyviä riskejä suojataan muun muassa jälleenvakuutuksilla.

Vastapuoliriskiä syntyy myös varainhallinnan ja likviditeetin sijoittamisen yhteydessä. Finnveran tavoitteena on pitää varainhallinnan vastapuoliriskit alhaisina, asettamalla vastapuolikohtaisia limiittejä, johdannaissopimuksiin liittyvillä nettoutus- ja vakuusjärjestelyillä sekä toimimalla hyvän luottokelpoisuuden omaavien vastapuolten kanssa

Toteutunutta riskinottoa suhteessa riskinottohalukkuuteen ja tavoitteisiin seurataan kuukausittain monipuolisella mittaristolla. Finnverassa riskienhallinnan keskeiset mittarit ovat voimassaolevien vastuiden jakauma ja muutos riskiluokittain, maksuviiveet ja järjestämättömät saamiset. Pk-yritysrahoituksessa ns. LGD-arvio perustuu pitkälti vakuuksien arvoon ja vientitakuutoiminnassa erilliseen arvioon palautusasteesta. Vastuukannan, myönnetyn rahoituksen ja vientitakuiden riskinoton määrää kuvaavat luottotappion tilastollinen odotusarvo ja kokonaistappio sekä toteutuneet luottotappiot raportoidaan neljännesvuosittain.

Korko- ja valuuttakurssiriski

Finnverassa korkoriskiä syntyy otto- ja antolainauksen koronmääräytymisen eriaikaisuudesta ja omaan pääomaan liittyvästä rakenteellisesta korkoriskistä. Pienille ja keskisuurille yrityksille kohdistuvan kotimaisen antolainauksen korko perustuu pääosin 6 kuukauden euriboriin ja viennin rahoituksen korko joko 6 kuukauden euriboriin tai 6 kuukauden USD-liboriin. Koronmääräytymispäivät jakaantuvat melko tasaisesti vuoden eri pankkipäiville. Ottolainausta otetaan suuremmissa yksittäisissä erissä, ja usein kiinteäkorkoisena. Ne ottolainauksen erät, joissa perusteena on joku muu kuin 6 kuukauden euribor (tai USD-libor), muutetaan koronvaihtosopimuksin lainaa otettaessa 6 kuukauden euriboriksi (tai USD-liboriksi). Ottolainauksen ja antolainauksen koronmääräytymispäivien eriaikaisuudesta johtuvaa korkoriskiä hallitaan siten, että ottolainauksen koronmääräytymispäivät pyritään sovittamaan tasaisesti eri kuukausille.

Rakenteellista korkoriskiä syntyy siitä, että korottomiksi luokiteltavia omia varoja käytetään antolainaustoiminnassa ja viennin rahoituksessa yhtenä rahan lähteenä. Finnvera seuraa tästä syntyvän korkoriskin suuruutta ja tarvittaessa suojaa riskiä. Yhtiön hallitus on linjannut, että oman pääoman tuottotavoite perustuu 6 kuukauden euribor-korkoon, joka ohjaa rakenteellisen korkoriskin suuruutta.

Finnveran pk-rahoituksen koko antolainauskanta on euromääräistä, mutta viennin rahoituksessa käytetään sekä euroa että dollareita. Finnvera hankkii varoja useilta markkinoilta ja useissa valuutoissa. Valuuttariskin hallitsemiseksi hankitut varat muutetaan valuutanvaihtosopimuksin joko euroiksi tai dollareiksi. Kassavarat sijoitetaan myös kyseessä olevissa valuutoissa. Jäljelle jäävä valuuttariski suojataan tarvittaessa valuuttajohdannaisilla.

Finnveran tavoitteena on pitää sekä korko- että valuuttakurssiriski alhaisena. Riskejä seurataan aktiivisesti ja niistä raportoidaan säännöllisesti yhtiön johdolle sekä hallitukselle.

Maksuvalmiusriski

Finnvera hankkii pitkäaikaista rahoitusta pääasiassa EMTN-ohjelman puitteissa. Ohjelmalla on valtion takaus ja sama luottokelpoisuusluokitus kuin Suomen valtiolla. Yhtiöllä on lisäksi käytettävissä kotimainen yritystodistusohjelma. Näiden avulla rahoituksen hankinta hajautuu useille markkinoille ja sijoittajille.

Yhtiön hallitus hyväksyy maksuvalmiuden hallinnan periaatteet. Niiden mukaisesti likviditeettipuskurin tulee kattaa kulloinkin seuraavalle 12 kuukaudelle ajoittuvat maksut. Periaatteissa määritetään lisäksi miten suuria rahoitusvajeita yhtiö voi hyväksyä pidemmällä aikavälillä. Likvidit varat sijoitetaan kohteisiin, joilla on hyvä luottokelpoisuus. Yhtiön varainhallintatoiminto huolehtii ottolainaukseen ja likviditeetin hallintaan liittyvistä käytännön tehtävistä. Yhtiölle kerääntyneet omat varat ovat merkittävä osa antolainoihin käytettävää varainhankintaa.

Vientitakuutoiminnasta mahdollisesti aiheutuvat suuret korvaushakemukset voivat johtaa äkilliseen, normaalia suurempaan likviditeettitarpeeseen. Tältä osin likviditeettiriskiin on varauduttu muun muassa sopimusjärjestelyin valtiontakuurahaston ja Suomen valtion kanssa.

Markkinariski

Finnvera ei käy kauppaa markkinahintojen vaikutuksen alaisilla instrumenteilla. Rahoitustaseeseen syntyy kuitenkin markkinariskiä pienessä määrin likvidien varojen sijoitusten yhteydessä sekä suojattaessa valuutta- ja korkoriskiä. Likvidit varat pyritään sijoittamaan sellaisiin instrumentteihin, joissa sijoitukset voidaan pitää eräpäivään saakka. Sijoitukset on luokiteltu myytävissä oleviksi, jolloin markkinahintojen muutokset eivät aiheuta tulosvaikutusta Finnveralle. Riskien suojaus pyritään myös tekemään siten, että markkinamuutosten nettovaikutus yhtiön tulokseen olisi vähäinen.

Operatiiviset riskit

Operatiivinen riski on riski tappiosta, joka aiheutuu riittämättömistä tai toimimattomista sisäisistä prosesseista, järjestelmistä, ihmisistä tai ulkoisista tapahtumista. Operatiiviseen riskiin sisältyvät myös oikeudellinen ja maineriski.

Operatiivisten riskien hallintaa on kehitetty järjestelmällisesti vuodesta 2006, ja operatiivisia riskejä on rekisteröity vuoden 2007 alusta alkaen. Operatiivisten riskien hallinnan kehittäminen on riskienvalvontatoiminnon vastuulla. Käytännön toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat prosessitiimit, yksiköt ja tietoturvaryhmä. Yhtiössä on päätoiminen tietoturvapäällikkö. Potentiaalisia riskejä kartoitetaan ja niistä mahdollisesti aiheutuvien seurausten vakavuutta arvioidaan säännöllisesti. Tämän lisäksi Finnverassa on laadittu riskiskenaarioita, joiden toteutumisella olisi vakavia seurauksia yhtiön toiminnalle. Riskiskenaarioiden ja muiden vakavien riskien toteutumista ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat eri yksiköt tehtäviensä mukaisesti. Operatiivisilta riskeiltä suojaudutaan muun muassa sisäisillä kontrolleilla, prosesseja, tietojärjestelmiä ja toiminnan laatua kehittämällä sekä riskejä vakuuttamalla.

Operatiivisten riskien hallinta liittyy kiinteästi yhtiön toimintajärjestelmään. Finnveralla on ISO 9001 -laatusertifikaatti ja valtion hallinnon ns. korotetun tason tietoturvaluokitus.

Toteutuneet operatiiviset riskit rekisteröidään koko henkilökunnan käytössä olevaan operatiivisten riskien hallintajärjestelmään. Sovellukseen kuvataan tapahtumiin johtaneet syyt ja toimenpiteet, joilla pyritään ehkäisemään vastaavanlaisien tapahtumien toistuminen. Toteutuneista operatiivisista riskeistä raportoidaan säännöllisesti yhtiön johdolle ja hallitukselle.

Pääomasijoitustoiminta

Finnvera-konsernissa pääomasijoitustoimintaa harjoittavat Veraventure Oy ja EAKR-Aloitusrahasto Oy. Näihin yhtiöihin tehdyt sijoitukset ovat mukana Finnveran luottoriskin seurannassa.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavien tytäryhtiöiden oma riskienhallinta perustuu yritysanalyysiin, sijoitusten koon rajoittamiseen, riskinjakoon muiden sijoittajien kanssa sekä sijoitussalkun riittävään hajauttamiseen. Likviditeetin sijoittamisessa noudatetaan samoja periaatteita kuin emoyhtiössä.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt noudattavat European Venture Capital Associationin (EVCA) suosituksia kohdeyritysten ja rahastosijoitusten arvostamisessa. Sijoitukset arvostetaan edellä mainittuja suosituksia noudattaen käypään arvoon.

Pääoman hallinta, vakavaraisuus ja ulkoinen riskipaino

Finnvera laskee vakavaraisuutensa pk-rahoitustoiminnalle Basel III -standardimenetelmän periaatteiden mukaisesti, vaikka virallista velvoitetta tämän menetelmän käyttämisestä ei ole. Liiketoiminnan luonteesta johtuen Finnveran on huolehdittava, että omien pääomien määrä on riittävä suhteessa otettaviin luottoriskeihin. Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut Finnveralle vakavaraisuustavoitteeksi 12–20 prosenttia. Finnverassa arvioidaan myös stressitestien avulla syntyviä luottotappioita ja niiden vaikutusta vakavaraisuuteen.

Taloudellinen pääoma lasketaan pankkien yleisesti käyttämien mallien mukaisella luottoriskimallilla, jossa huomioidaan riskinkohteiden maksuhäiriön todennäköisyys ja tappion osuus maksuhäiriön toteutuessa olevalle vastuun määrälle. Finnvera tavoittelee sisäisesti taloudellisen pääoman määrää, joka 99 prosentin varmuudella kattaa luotto- ja vastapuoliriskeistä syntyvät vuotuiset tappiot. Lisäksi pääomaa varataan operatiivisille riskeille. Finnvera on arvioinut 99 prosentin varmuuden taloudellisen pääoman tunnusluvulle riittäväksi, koska valtio viime kädessä vastaa Finnveran takauksista ja vientitakuista.

Oma pääoma ja kertyneet voittovarat on jaettu liiketoimintojen mukaisiin kotimaan toiminnan sekä vientitakuu- ja erityistakaustoiminnan rahastoihin. Valtio tukee suoraan Finnveran kotimaista rahoitustoimintaa maksamalla luotto- ja takaustappiokorvausta syntyvistä luottotappioista. Tällä hetkellä luotto- ja takaustappiokorvaus vaihtelee hankekohtaisesti 35:stä 80 prosenttiin, ja on keskimäärin noin 55 prosenttia voimassaolevasta vastuukannasta. Vientitakuutoiminnassa Suomen valtio vastaa muun muassa valtiontakuurahaston kautta niistä tilikauden aikana mahdollisesti syntyvistä tappioista, jotka ylittävät yhtiön vientitakuutoiminnan rahastossa olevat varat.

Lainsäädännöllä on varmistettu, että Finnveran takausten ja takuiden riskipaino pankkien vakavaraisuuslaskelmissa on sama kuin Suomen valtion vastuun.